01 – Hiljaisuus ei kestä
Kun muisto on jo hautautunut
ja puheet puhtaudesta kiiltävät
täyttää saa maailma tyhjiön
Kun kurjuus on jo huuhtoutunut
ja totuus ilman silminnäkijää
joutuin heittää ensimmäisen kiven
synnitön
Kestää rauha oman aikansa
kun sovun maaperän
kylvää eripuralla
Niin kai on
että virheet on tehtävä itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhtä matkaa
Hiljaisuus ei koskaan kestä
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensä rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden välissä
Yön mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin
Hiljaisuus kutsuu luokseen
jonkun joka ei näe enää
lain ja mielivallan rajaa
Hänen pian on kaikki valta
kun paha maan perii
kansan kustannuksella
Niin kai on
että virheet on tehtävä itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhtä matkaa
jos silloinkaan
Hiljaisuus ei koskaan kestä
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensä rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden välissä
Yön mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin
Haluaisin uskoa
mut kaikki loppuu aikanaan
Taivas sinertää
(haluaisin uskoa)
ei sitä mikään voisi pimentää
(mut kaikki loppuu aikanaan)
Kun kauhunhuudot vaimenee
uutta vihaa kylvämme
Kun uusi sivu käännetään
vanhat irti revimme
Kun ylpeydessä kylvemme
pahuutemme kiistämme
Ikävyydet hyvään piiloon
kuilun pohjaan heitetään
Niiden luo ei tietä tehdä
muttei liioin sieltä pois
Vaikka kaikki kaiut ovat poissa
hiljaisuus ei koskaan kestä
01 – Silence Never Lasts
As the memory has at last faded away
and words assure their innocence
the world enters to fill in the void
As misery has at last withered away
and the truth bears no witness
the sinless one hastens
to hurl the first stone
The triumph of peace is short-lived
when the soil of amity
is sown with dissent
Thus it seems
we must make the mistakes ourselves
and the lessons of the past
only reach us together with the bullet
Silence never lasts for long
by itself
Silence always beckons someone
to break it
Eternity is but a brief moment
a generation between generations
The darkness of night is but a widow of memory
ready to marry once more
Silence always beckons someone
who is no longer able to perceive
the difference between law and bigotry
The dominion will soon be theirs
as evil inherits the earth
on the expense of its people
Thus it seems
we must make the mistakes ourselves
and the lessons of the past
only reach us together with the bullet
if even then
Silence never lasts for long
by itself
Silence always beckons someone
to break it
Eternity is but a brief moment
a generation between generations
The darkness of night is but a widow of memory
ready to marry once more
I crave to believe
but nothing lasts forever
The sky in its shade of blue
(I crave to believe)
cannot possibly be eclipsed
(but nothing lasts forever)
As the screams of terror wane
the seeds of resentment we sow anew
As a new page is turned
the ones of old we tear apart
As we bask in arrogance
the wickedness within us we deny
All our inconveniences we carefully conceal
by discarding them into the deepest chasm
There will be no passage within
or without
Although the echoes have all faded away
silence never lasts
02 – Harva päättää hyvästeistään
Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
Toiveita on suulit täynnä
vaan varmuutta huomisesta ei
Harva päättää hyvästeistään
Toinen päivä ei koitakaan
Jokaisella läheisellä
on paikka maan ja vetten alla
Kaikella on rooli täällä
on viisautta täyttää omansa
kun aikaa on
Tuonella on turha käydä
ei rakkautta tuonpuoleisesta saa
se on viety meiltä pois
Hetken uskoin kai iäiseen
Harva päättää hyvästeistään
Toinen päivä ei koitakaan
Helppoa luottaa, että aikaa
on seuraavaan kertaan
vaikka nyt jo riittämiin
kiitoksiin syitä olisi
Kaipausta saa juottaa pitkän aikaa
ei sen janoa sammuttaa voi puhein
tai kukkamerin häikäisevin
Hetken uskoin kai iäiseen
Harva päättää hyvästeistään
Toinen päivä ei koitakaan
Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
02 – Few Decide Their Farewells
Each and every promise
has the blade of fate against its throat
Our hearts are brimming with aspiration
yet tomorrow offers no certainty
Few decide their farewells
Another day never dawns after all
Each and every loved one
has a place in the land of the dead
Each of us has a role to perform
it is wisdom to fulfill one's own
while there is still time
It is futile to reach out for something long gone
the afterlife has nothing to offer
what it holds will never return to us
For but a brief moment I believed in the everlasting
Few decide their farewells
Another day never dawns after all
It is convenient to assume there is time
for another chance
albeit there already being reason enough
for ample gratitude
It will take a long while to water yearning
as its thirst cannot be quenched with words
or with dazzling seas of flowers
For but a brief moment I believed in the everlasting
Few decide their farewells
Another day never dawns after all
Each and every promise
has the blade of fate against its throat
03 – Valo
Se ei ollut koko totuus
vaikka siltä näyttikin
alimman alhosi alla
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestäväni
Kuten valo
ei saa yötä kuuna kuihtumaan
mut estää painajaisien
virran huomiseen
Yössä valo
ei pysty loppuun tietä näyttämään
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
Vieläkin joskus hämärtää
vaikka sen sanoin kieltäisit
paossa pimeän alta
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestäväni
puolestasi
Valo
ei saa yötä kuuna kuihtumaan
mut estää painajaisien
virran huomiseen
Yössä valo
ei pysty loppuun tietä näyttämään
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
Ylimielistä uskoa
voivansa huuhtoa
arpia keneltäkään
En usko vuorien siirtäjiin
siinä on riittämiin
jos ei hukutakaan
Valo
ei saa yötä kuuna kuihtumaan
mut estää painajaisien
virran huomiseen
Yössä valo
ei pysty loppuun tietä näyttämään
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
03 – The Light
It was not the whole truth
despite appearing that way
in your darkest hour
I promised to carry half of your burdens
and believed
half is what I could withstand
Akin to light
ever unable to languish the night
but preventing the stream of nightmares
into the morrow
The light in the dark
can never fully illuminate the path
but it shall gleam up high
to guide you from going astray
The dusk can still reach us
despite the words of denial
in your flight from the night's embrace
I promised to carry half of your burdens
and believed
half is what I could withstand
for you
The light
is ever unable to languish the night
but prevents the stream of nightmares
into the morrow
The light in the dark
can never fully illuminate the path
but it shall gleam up high
to guide you from going astray
Such arrogance to assume
being able to cleanse
anyone of their scars
I do not believe in moving mountains
for us to not drown
will have to suffice
The light
is ever unable to languish the night
but prevents the stream of nightmares
into the morrow
The light in the dark
can never fully illuminate the path
but it shall gleam up high
to guide you from going astray
04 – Aika pakenee
Noinkohan kannattaa pysyä paikoillaan
Toimetta ootella ihmettä tapahtumaan
Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin pöly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Niinköhän hyödyttää vastuutaan väistellä
Kasvavat katveessa huoletkin huimimmin
Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin pöly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Laantuisko tuuli, lakkaisi liikkeensä
uinuisko koski, keräisi kuohunsa
jäädäkseen suvantoon lepäilemään
Sieltäkö löydät omatkin unelmat
oottavat kuin ainavihannat puutarhat
uskotellen ettei talvi tulisikaan
Jos on päässyt tänne asti
Jos on joskus maksanut menneistä
oppinut virheistä, juhlinut elämää
ja nähnyt sen hiipuvan pois
Tietää, lopussa mikään ei odota
ei vapaus, ei jumala
ja aika oli aina arvokkainta
Ja se pakenee huoneiden harmauteen
kuin pöly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Aamunkoinkin heittää hampaisiin illan suun
tuudittaa maan rauhaan kierrot kuun
Ennen kuin huomaatkaan
tajuat, että vaikuttaa sai
vain vuorollaan
04 – Time Is Fading
I wonder if it is wise to stay still
passively hoping for miracles to ensue
Time is fading into the greyness of these halls
not unlike dust
patiently taking hold of everything
I wonder if it is benign to evade responsibility
for our woes thrive in the shade
Time is fading into the greyness of these halls
not unlike dust
patiently taking hold of everything
Would the winds subside and cease their motion
Would the rapids slumber and gather their surge
to rest a while in the calm waters
Is that where you will achieve your dreams
awaiting like evergreen gardens
convincing you that winter will never come
If you have come this far
atoned for your past
learned from your mistakes, celebrated life
and witnessed it fade away
You realize nothing awaits you in the end
not freedom, not god
and time was ever of the most value
And it is fading into the greyness of these halls
not unlike dust
patiently taking hold of everything
Even the dawn is thrust into the jaws of twilight
and the earth lulled to its final rest
And before long
you realize how brief your chances were
to make a difference
05 – Kallioilla
Ovat vaiti iäti kuunnelleet
nähneet maailman muuttuvan
Minunkin murheeni monituiset
kuulleet kieleltä liukuvan
Täällä itseni löydän ja taas kadotan
täällä rannoilla, kivillä, kallioilla
Alas lipuvat surut ja kärsimykset
Kauas lentävät voitot ja saavutukset
Koskaan eivät minulle vastaan sanoneet
Ehkä olisi pitänyt
Luulen, että minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitänyt
Muttei mietitä sitä nyt
Olen luoksenne kantanut yhä uudelleen
elon turhuuden, sodan ja hävityksen
Olen sulkenut sisääni salat vuosien
kertonut osan, mutta teille kaiken
Koskaan eivät minulle vastaan sanoneet
Ehkä olisi pitänyt
Luulen, että minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitänyt
Muttei mietitä sitä nyt
näillä rannoilla, kallioilla
05 – On These Cliffs
They have listened in silence for aeons
observed the world evolve before them
They have heard countless woes of mine
escape from my thoughts
Here I will find and lose myself again
here on these shores, rocks, and cliffs
Down drift all sorrows and afflictions
Far away flee all triumphs and accomplishments
Not once did they contradict me
Perhaps they should have
I suppose it would have then been easier
for me to live up to my word
But let us put that aside for now
I have brought to you again and again
the futility of life, war, and desolation
I have sealed inside me the secrets of my years
but only to you have I confessed everything
Not once did they contradict me
Perhaps they should have
I suppose it would have then been easier
for me to live up to my word
But let us put that aside for now
on these shores, on these cliffs
06 – Muualle
Tulvii sisälle kauneutta
aamu ilolla tervehtii
Sylin täydeltä laupeutta
muttei minua varten
Vaikkei niissä ole mitään vikaa
Selviäisikö puhumalla
palan antais itsestään
Rauhan rikkoisi totuudella
sallis elämän kuljettaa
En tehnyt noista mitään tietenkään
Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn näihin kahleisiini
En kykene irroittamaan
vaikka sielu huutaa täältä pois
Pidän omana tietonani
tämän hiljaisen kapinani
On helpompi jäädä syliin
tutun pimeyden
Ei maan povi hyvitä mitään
kaiken pitää minkä saa
On pakko mennä ennen kuin vajoaa
Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn näihin kahleisiini
On helpompi jäädä syliin
tutun pimeyden
Miksei kääntyisi kannoillansa
menis ihan minne muualle vaan
Muualle vaan
vaikkei tässäkään ole mitään vikaa
ei mitään vikaa
Yhden hyvä on toiselle väärä
mikä kenellekin, sitä en päätä
En kaipaa hyvästejä
mutta sielu huutaa täältä pois
Yhden hyvä on toiselle väärä
mikä kenellekin, sitä en päätä
Kaipaan vain muualle
jonnekin muualle
06 – Anywhere but Here
Grace is flooding in
as the dawn greets me with bliss
There is an abundance of compassion
but it is not meant for me
Although there is nothing wrong with it
Would it be enough to offer words
and relinquish a fraction of myself
To shatter the peace with honesty
thus allowing life to lead the way
Naturally, I chose to do nothing
As the door is closing behind me
I settle for these chains
I am unable to let go
albeit my soul is begging for it
I keep to myself
this silent rebellion
It is far more convenient to remain entwined
to this familiar darkness
But time will offer no compensation
holding on to anything it attains
I ought to go when I still can
As the door is closing behind me
I settle for these chains
It is far more convenient to remain entwined
to this familiar darkness
Should I not turn around
and go anywhere else but here
Just somewhere else
although there is nothing wrong with this either
nothing wrong
Everyone has their preferences
it is not for me to judge
I do not yearn for farewells
yet my soul is begging for it
Everyone has their preferences
it is not for me to judge
I only wish to be somewhere else
anywhere but here
07 – Raja
Liian taajaan
käyty on kulkemaan
suuntaan suunnattomaan
Liian kauan
tehty on kuolemaa
hiljaiseen vankilaan
Miksi viivyttää siirtoaan?
On jo liikaa aikaa
tuhlattu häpeään
Ei enempää
Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikään ei riittänyt
Jos tärkein työnsi läheltänsä
ja puheet on puhuttu
Miksei lähtisi jo?
Liikaa painaa
niskassa eilinen
ja mustempi huominen
Suolaa haavaan
saadaan kun lasketaan
mitä onneen kai vaaditaan
Silti vieläkään ei oo
myöhäistä muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tämä todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus
Miksi ylpeyden eessä niin moni polvistuu
se susi on sisimmältään
Kuvan, jonka on luonut, voi luoda uudestaan
Onko mitään, mitä kerran katsomalla
vielä menettää voi
Raja on kauempana, kuin kuvitellaan
Palaa uuteen tarinaan
Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikään ei riittänyt
Jos tärkein työnsi läheltänsä
ja puheet on puhuttu
Vieläkään ei oo
myöhäistä muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tämä todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus
07 – The Point of no Return
Ever too swift
has been the passage
on a path with no direction
Ever too prolonged
has been the demise
within a silent confinement
Why withhold your move?
Enough time has been wasted
wallowing in shame
No more
If you spent a year in the dark
and there was not a soul who missed you
If you tried to get back on your feet
and nothing was ever enough
If the one you cherish most pushed you away
and there is no reconciliation in sight
Why hesitate to leave?
The burdens of yesteryear
and a future bereft of hope
weigh more than you can bear
Figuring out the alleged definition
of happiness
only pours more salt into your wounds
Yet it is not too late
to alter the course
even going against the current
This reality
is one of many
- not finality
Why do so many cling to their pride
unwilling to see a wolf in sheep's clothing
The self you have created can be recreated
Is there aught that you can lose
by giving it one more attempt
The point of no return
is farther away than can be conceived
Hark back to a new narrative
If you spent a year in the dark
and there was not a soul who missed you
If you tried to get back on your feet
and nothing was ever enough
If the one you cherish most pushed you away
and there is no reconciliation in sight
It is not too late
to alter the course
even going against the current
This reality
is one of many
- not finality
08 – Meri
Maalaa merenpinta taivasta
niin hyvin kuin osaa
Luopuu täydellisen harhasta
kun sade työn tahraa
Ei kai voi missään päättää olosuhteistaan
sitä tekee mitä pystyy ennen loppuaan
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan näkymää
yksi uhmaa, toinen luovuttaa
Myöhäistä myrskyssä purjeita kokoon kuroa
taas usko etsii rajojaan
Huonoa onnea ehtii pienen hetken manailla
kunnes ote kirpoaa
Ei kai voi ketään syyttää yrityksestään
niin moni katsoo vierestä ja tekee ei mitään
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan näkymää
yksi uhmaa, toinen luovuttaa
Päätöksen aika on nyt
Voin rimpuilla pintaan
tai vaipua pohjaan
ainaiseen mustaan
Harmaakin kelpaa
jos valkeutta en saa
Käyn aaltoo päin
käyn suoraan päin
Käyn suoraan päin
myrskyä jonka alle jäin
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan näkymää
en pelkää, en luovuta
08 – The Ocean
The ocean's surface mirrors the sky above
diligent as ever in its efforts
Yet abandoning its delusions of perfection
as rainfall sullies all endeavours
I suppose our circumstances are immutable by nature
we do what we can until our inevitable demise
Raging gales emerge
and the sea ascends in a rush
nigh reaching the sky
In the sight of an engulfing wave
one stands in defiance, while the other succumbs
It is too late to begin gathering the sails in a storm
and once again, our convictions are put to the test
For a brief moment, we find the time to curse our misfortune
till we lose our grasp
I suppose we cannot blame anyone for trying
as so many others watch from the sidelines, doing nothing
Raging gales emerge
and the sea ascends in a rush
nigh reaching the sky
In the sight of an engulfing wave
one stands in defiance, while the other succumbs
The time to decide is now
I either struggle to the surface
or sink beneath the waves
into the perpetual blackness
Even grey would suffice
if the light has been denied from me
I will face the raging sea
I will venture straight ahead
Straight ahead
towards the storm that swept through me
Raging gales emerge
and the sea ascends in a rush
nigh reaching the sky
In the sight of an engulfing wave
I am not afraid, I will not give in
09 – Aamunkoi
"Koita kestää
jälleen iltaan, sitten helpottaa"
Voimme sanamme säästää;
tämä kehä kaipaa murtajaa
ei jatkajaa
Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin, jonka kannoin tänne
koittaa sammuttaa
Aion käydä tuleen uudelleen
ja nähdä aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen
Vaikka kaikkemme tehdään
mikään ei oo varmaa nykyään
tai pysyvää
Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin jonka kannoin tänne
koittaa sammuttaa
Aion käydä tuleen uudelleen
ja nähdä aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen
Se on tehtävä nyt
halusin tai en
Aikansa saa täällä kaikki kukoistaa
taas yksi luku jälkeen jo jää
Tuomittu on meidät kaikki suremaan
sitä, mihin kaikkein lujimmin kiinnytään
Kun savu hälvenee...
Näen aamun koittavan
yöni rippeet polttavan
Näen aamun koittavan
ja aloitan
09 – Dawn
"If only you persist
till the nightfall, the relief will come"
We can spare our remarks;
this endless circle is to be shattered
not prolonged
Even the greatest of lies
can be portrayed as truth
The flame I carried here
it seeks to extinguish
I shall tread into the fire yet again
and behold the dawn
As I am reborn from the ashes
Despite our finest efforts
nothing is certain or everlasting
under the sun
Even the greatest of lies
can be portrayed as truth
The flame I carried here
it seeks to extinguish
I shall tread into the fire yet again
and behold the dawn
As I am reborn from the ashes
The time to act is now
despite my desires
Everything has its moment to blossom
once again, another chapter reaches its conclusion
We are all destined to mourn
the things we hold most dear
As the smoke clears...
I witness the break of dawn
burn away the remains of my night
I witness the dawn break
and begin anew